Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry:n vastaus lausuntopyyntöön selvityksestä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista (VN/1463/2025)
26.1.2025

Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry (jatkossa LapinSotu) on maakunnallinen verkostojärjestö, joka edistää maakunnan järjestöjen keskinäistä yhteistyötä ja vuoropuhelua sekä tekee vaikuttamistyötä edistääkseen järjestöjen toimintamahdollisuuksia ja -edellytyksiä sekä lappilaisten hyvinvointia.
Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry on vuonna 1952 perustettu, voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhdistys, joka toiminnallaan muun muassa edistää järjestöjen ja yhdistysten toimintamahdollisuuksia valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti sekä lisää osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.
1. Raportissa ehdotetaan avustustoiminnan uudistamista kahdella vaihtoehtoisella mallilla.
A - Tasapainoista tulevaisuutta rakentamassa (raportin kappale 4.1.)
B - Muutokseen sopeuttaminen (raportin kappale 4.2)
Kumpi malleista soveltuu mielestänne paremmin uudistuksen lähtökohdaksi?
Valinta: LapinSotu ei ota kantaa kumpi vaihtoehdoista soveltuu paremmin uudistuksen lähtökohdaksi
LapinSotu näkee Maakunnallisten verkostojärjestöjen neuvottelukunnan tavoin, että esitettyjä vaihtoehtoja on selvitysraportin pohjalta erittäin vaikeaa vertailla, koska vaihtoehtoja on avattu hyvin eri tavalla. Vaihtoehto A on ainoastaan osittain kannatettava, mutta toisaalta se on monilta osin epäselvä ja tulkinnanvarainen sen toteuttamiseen ja vaikutuksiin liittyen. Vaihtoehto A:n ongelmana on, että avustusten jakautumisen osalta esitettyihin prosenttisosuuksiin ei ole esitetty perusteluja tai vaikutustenarviointia. Esitettyjen toimenpiteiden aikataulu on myös erittäin haastava.
LapinSotu korostaa myös paikallisesti tunnistettuihin tarpeisiin vastaamisen tärkeyden pitkäjänteisellä työllä. Järjestötoiminnan jatkuvuuden turvaamisen näkökulmasta tarvitaan ajassa kestäviä, suunniteltuja päätöksiä, jota painopisteiden vaihtelu muutaman vuoden välein ei tue.
2. Selvityshenkilön raportissa esitetyssä Tasapainoinen tulevaisuus- avustusmallissa avustuksia kohdennettaisiin viidelle teema-alueelle, jotka liittyvät yhteiskunnan keskeisiin haasteisiin, joihin liittyvään toimintaan tulisi jatkossa kohdentaa STEA avustuksia. Teemat liittyvät suomalaisen yhteiskunnan keskeisiin haasteisiin, kuten ikärakenteen muutokseen ja kansansairauksiin. Kappaleessa 4.1 esitetyt teemat ovat:
- lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin lisääminen
- ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen
- mielenterveyden edistäminen
- yksinäisyyden vähentäminen ja osallisuuden vahvistaminen
- väestöterveyden edistäminen ja kansansairauksien ehkäisy
LapinSotu ei hyväksy teemojen tärkeysjärjestyksen määrittämistä.
Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry:n näkökulmasta esitettyjen teemojen painottaminen yksinään ei kuitenkaan ole riittävää eikä täysin perusteltua. Teemojen tärkeysjärjestyksen määrittäminen ei tue järjestötoiminnan jatkuvuutta. Ylhäältä ohjauksellisesti asetettujen rajoitettujen teemojen määrittely ei tue monimuotoista järjestötoimintaa.
3. Selvityshenkilön raportissa on esitetty kappaleessa 4.1.3., että järjestöjen toiminnan alueellisia hyödyntämismahdollisuuksia voitaisiin lisätä ja hallinnollista taakkaa keventää siirtämällä hyvinvointialueiden järjestöavustukset STEAn hallinnoitavaksi. Kannatatteko ehdotusta järjestöavustusten siirtämisestä hyvinvointialueilta STEA avustuksiksi? Valinta:
Kyllä, perustelu (ei pakollinen)
Ei, perustelu (ei pakollinen)
LapinSotu ei kannata avustusten siirtämistä hyvinvointialueilta STEAn hallinnoitavaksi. Hyvinvointialueilla on paras ymmärrys omista alueellisista tarpeistaan ja niiden mahdollisuus vaikuttaa avustusten kohdentamiseen on tärkeää. Riskinä on, että jatkossa avustukset keskittyisivät valtakunnallisiin prioriteetteihin, mikä voisi jättää huomioimatta paikallisesti merkittäviä tarpeita ja alueellisia erityispiirteitä ellei hyvinvointialue saisi olla määrittämässä nykyiseen tapaan sen alueen avustusten painopisteitä ja kohteita.
LapinSotu painottaa, että hyvinvointialueilta avustusta saavat eivät ole pelkästään sote- järjestöjä, vaan mukana on myös muiden alojen järjestöjä. On tärkeää, että Lapin hyvinvointialue muiden hyvinvointialueiden tavoin säilyttää roolinsa avustusten kohdentamisessa omalla alueellaan, sillä tämä mahdollistaa avustusten joustavan ja tarkoituksenmukaisen kohdentamisen alueen tarpeisiin.
4. Kappaleessa 4.1.1.6 selvityshenkilö on esittänyt tapoja, joilla teemoja olisi mahdollista työstää edelleen siten, että STEAlla on alkuvaiheessa merkittävä rooli. Miten mielestänne mahdolliset muut teemat tulisi määritellä?
Teemapohjaisiin avustuksiin ei tule siirtyä, sillä vaikuttavuuden kannalta on olennaista, että suurin osa avustuksista kohdentuu alueelliseen ja paikalliseen toimintaan.
Avustuskohteiden määrittelyssä on tärkeää hyödyntää järjestöjen käytännön kokemusta ja tietämystä, varmistaa joustavuus ja huomioida alueelliset erityispiirteet ja -tarpeet. Hyvinvointialueen ja järjestöjen välinen yhteistyö – kuten Lapissa muusta maasta poiketen tehtävä hytetu-työ – tarjoaa arvokasta tietoa alueellisista tarpeista ja prioriteeteista. Alueelliset painotukset ja erityistarpeet on otettava huomioon osana valtakunnallista avustusten jakautumista.
Avustusmallissa on keskityttävä kohdekohtaisiin kokonaisuuksiin. Avustuskohteet tulee määritellä yhteistyössä järjestökentän ja hyvinvointialueiden kanssa ja prosessi on toteutettava joustavasti, vaiheittain ja alueelliset tarpeet huomioiden. On tärkeää, että sisällöt antavat tilaa innovaatioille ja mahdollistavat järjestöjen ketterän reagoinnin uusiin haasteisiin. Onnistuminen edellyttää, että yhteiskehittämiselle ja suunnittelulle annetaan riittävästi aikaa ja resursseja.
5. Muita huomioita raportista
- Järjestöjen autonomia on turvattava, esim. toteutuvassa avustusmallissa on voitava miettiä laajasti toimintatapoja ja toimintoja on käsiteltävä laajoina kokonaisuuksina. Järjestöillä tulee olla mahdollisuus muuttaa toimintaa avustuspäätöksen ja teemakauden sisällä, jos se koetaan tarpeelliseksi.
- Vaikuttavuuden korostaminen ei saa kaventaa järjestöjen oman harkinnan ja asiantuntemuksen merkitystä toimintatapojen valinnassa, samoin tulee turvata mahdollisuus toteuttaa suoraan ihmisiltä nousevien tarpeiden pohjalta toimintaa. Vaarana on, että järjestöt nähdään julkisen sektorin täydentäjinä ilman itseisarvoa. Lisäksi esim. erityisryhmien ja vähemmistöryhmien järjestöillä on perustehtävänsä, joka tulee huomioida avustuskokonaisuudessa.
- Mikäli vaihtoehto A toteutuu, edellyttää sen onnistunut toteuttaminen laajaa sitoutumista monilta eri toimijoilta. Hyvinvointialueita ja kuntia on kannustettava osallistumaan yhteiseen hyvinvointityöhön läpi niiden organisaatioiden. Viestintää ja koulutusta on suunnattava myös niille, ei ainoastaan järjestöille. Lisäksi on varmistettava, että hyvinvointitietoa on saatavilla alueilla saman tasoisesti ja tulevaisuusorientoituneesti. Vaikuttavuuden arvioinnin osalta tulee ottaa huomioon pitkän aikavälin vaikutukset, joiden aikaan saamiseksi vaaditaan monitoimijaista, alueellista, pitkäjänteistä suunnittelua ja johtamista. Alueilla tehtävää työtä ei voida johtaa valtakunnallisesti ilman vahvaa paikallista yhteistyötä.
- erittäin kannatettavaa, että jokaiselle hyvinvointialueelle myönnetään koordinaatio- ja tukiorganisaatiolle yleisavustus
- erittäin kannatettavaa, että alueellisen toiminnan avustaminen ja jäsenjärjestöavustukset painottuisivat avustuksissa nykyistä enemmän. STEAn nykyisestä käytännöstä poiketen Ak- ja jäsenjärjestöavustus tulee lisäksi mahdollistaa samalle toimijalle, koska ne voivat kohdentua eri toimintoihin.
- Yleisavustusten mahdollistaminen muillekin kuin valtakunnallisille järjestöille on tärkeää, sillä ne tukevat järjestöjen toimintakykyä ja mahdollistavat myös alueellisten toimijoiden tukemisen. Raportissa ehdotettu väestömäärään perustuva paikallisen toiminnan rajaaminen asettaa maakunnat ja järjestöt eriarvoiseen asemaan, eikä turvaisi paikallista toimintaa riittävissä määrin. Mikäli paikallisen toiminnan avustaminen lakkautetaan, tulee alle 35 000 asukkaan väestöpohjalla toimiville yhdistyksille antaa riittävä aika sopeutua esim. yhdistymisin tai toiminta-aluetta laajentamalla.
- Varallisuuden vaikutusta avustuksiin ei tulkita ja toteuteta tällä hetkellä tasa-arvoisesti. LapinSotu pitää perusteltuna, että varallisuus vaikuttaa avustuksiin, mutta näkee raportissa esitetyssä kaavamaisessa mallissa ongelmia sekä yhtyy SOSTE ry:n lausuntoon näiltä osin: ”SOSTE katsoo, että järjestön varallisuusasemaa ei pidä arvioida yhden vuoden tilinpäätöksen perusteella. Yksittäiseen tilinpäätökseen voi kohdentua satunnaisia eriä. Kaikki järjestöjen toiminta ei ole kalenterivuosittaista, vaan joitakin toimintoja, esimerkiksi suuria tapahtumia, koulutuskokonaisuuksia tms. voidaan järjestää vain joka toinen tai kolmas vuosi. Toiminnan ennustettavuus ja suunnitelmallisuus edellyttää yhtä tilikautta pidemmän aikavälin huomioimista. Näin ollen tarkasteltavaksi pitäisi ottaa ainakin kolme viimeisintä tilinpäätöskautta. On myös huomioitava, että kiinteän omaisuuden realisointi ei ole yksinkertaista, eikä välttämättä kovin nopeaakaan tai tarkoituksenmukaista.” Lisäksi mm. hanketoiminnassa tarvittava nettovarallisuus tulee huomioida varallisuuden arvioinnissa joustavasti, koska moni rahoitus edellyttää, että järjestöllä on riittävä talouden puskuri vastata kuluista kun rahoitusta maksetaan jälkikäteen.
- On kannatettavaa, että STEA-avustuksia voisi käyttää joustavammin esimerkiksi EU-hankkeiden omarahoitusosuuksiin.
- Kolmivuotinen avustuspäätös on kannatettava muutos, sillä se mahdollistaisi nykyistä pitkäjänteisemmän toiminnan suunnittelun. Kannatettavaa on myös, että tuloksellisuus- ja vuosiselvitykset tehtäisiin nykyistä harvemmin, samoin erillisen tilintarkastusraportoinnin (AUP) alarajan nostaminen 500 000 euroon. Tuloksellisuusraportointia tulee lisäksi kehittää edelleen tiiviissä yhteistyössä järjestökentän kanssa.
- Lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentaminen sosiaali- ja terveysalan järjestöille on erittäin kannatettava asia, mutta se ei ratkaise rahoituksen turvaamisen ongelmaa. Kaikilla järjestöillä ei ole resursseja varainkeruuseen tai niillä ei ole mahdollista saada sellaisia lahjoituksia, että sillä voitaisiin turvata toimintaedellytyksiä.
- On positiivista, että STEAn roolia asiantuntijatahona ja eri rahoitusmuotojen yhteensovittamista ja keskinäistä yhteistyötä korostetaan. STEA-avustusten käyttö ESR-hankkeiden omarahoitusosuuksissa on myös kannatettavaa.
- Järjestöjen tiivis yhteistyö oppilaitosten ja muiden toimijoiden kanssa on jo osa nykyistä toimintaa ja sitä tulisi tukea edelleen sekä mahdollistaa raportin mukaisesti myös aiempaa laajemmin esim. tutkimusyhteistyötä.
- STEAn avustusten ja niiden myöntämisperusteiden suhdetta muihin valtionavustuksiin tulisi myös tarkastella ainakin tasapuolisuuden sekä vaikuttavuusperusteisen yhteistyön näkökulmista.
- Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry kannattaa sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukunnan lausunnossa olevaa vaihtoehto C:tä avustusjärjestelmän uudistamiseksi.
Tätä lausuntoa voivat halutessaan käyttää pohjana myös muut toimijat.