Muutosten äärellä
28.8.2026
Lue väistyvän toiminnanjohtajamme Arjan mietteitä työvuosista, järjestötoiminnasta ja uuden elämänvaiheen alkamisesta sekä uuden toiminnanjohtajamme Maaritin ajatuksia järjestöjen merkityksestä, muuttuvasta toimintaympäristöstä ja yhteistyön voimasta.
Uuden äärellä
On sanonta, jonka mukaan ”On aika tulla ja on aika lähteä, ja aika niiden välillä oppia ymmärtämään.”
Olen työurani aikana viidellä eri vuosikymmenellä saanut olla aitiopaikalla seuraamassa yhteiskunnan muutosta terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaalihuollon sekä -palvelujen näkökulmasta. Nyt viimeisimmät 11 työvuotta työskentelin järjestösektorilla.
Muutosprosessien vaikutukset ovat olleet moninaisia. Kaikkien muutosten keskellä lähellä sydäntäni ovat aina olleet ihmiset, heidän arkensa ja sen sujuvuus. Erityisesti järjestötoiminnassa tämä on ollut vahvasti läsnä. Viimeisimpänä isona muutoksena laajalla yhteistyöllä toteutettu Lähellä.fi on tehnyt yhdistystoimintaa näkyväksi paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti painottaen ihmisten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.
Nykyiset poliittiset muutokset koettelevat järjestökenttää rajusti, mutta on hyvä muistaa, että alamäen jälkeen on aina vähintään tasaista tai jopa ylämäki. Usko tulevaan ei horju. Olli Hyvärisen sanoin: ”Vielä tulee toisenlainen aika”.
Nyt on tullut aika minun jättää työelämä ja keskittyä muihin asioihin. Ihanat lapsenlapset jo odottavat mummia ja kuten heistä yksi sanoi: ”nyt kun tullaan seuraavan kerran sinne Rovaniemelle, niin saat olla meidän kanssa ja nauttia eikä tarvi lähteä töihin”. Näinhän se on. Työelämä on antanut paljon ja opettanut ymmärtämään. Oppiminen jatkuu edelleen, vaikka työelämä jää taakse.
Lämmin kiitos jokaiselle mukana olleelle jokaisesta kohtaamisesta! Ne ovat aina lisänneet ymmärrystä.
Toivotan omasta puolestani valoa ja iloa jokaiselle! Jutellaan kun tavataan!
Arja, väistyvä toiminnanjohtaja
Miksi järjestöt ovat olemassa?
Olen aloittanut toiminnanjohtajana hieman ristiriitaisin miettein. Pullasorsa, jonka paikka pitäisi ainakin erään puolueen julistuksen mukaan olla oikeissa sote-alan töissä eikä etuoikeuksia nauttivana rälssinä.
Olen taustaltani muistiasiantuntija, toimittaja, yrittäjä, järjestöaktiivi. Koulutukseltani olen sosiaalityöntekijä, jolla on voimakas halua tehdä tästä yhteiskunnasta sosiaalisesti oikeudenmukaisempi paikka asua ja elää.
Reilut kuusi vuotta Lapin Muistiyhdistyksessä opettivat, mitä tarkoittaa vertaistuki ja kohtaava työ – sen arvoa ei voida mitata euroissa.
Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksellä on pitkä ja ansiokas historia. STEAn avustusleikkaukset pakottavat kuitenkin asemoimaan yhdistyksen roolia muuttuvassa tilanteessa: mihin maakunnallista verkostojärjestöä tarvitaan? Miten me kykenisimme tarjoamaan lappilaisille järjestöille sellaisia tukirakenteita, jotka auttaisivat järjestöjä keskittymään siihen tärkeimpään eli kohtaavaan toimintaan, Lapissa asuvien ihmisten tukemiseen, neuvontaan ja ohjaukseen?
Joudumme kaikki pohtimaan lähiaikoina sitä, minkälainen järjestötoiminta on poliittisten päätöksentekijöiden mielestä suotavaa ja minkälainen toiminta saa rahoitusta. 84 miljoonan euron leikkaukset kohdistuvat myös kohtaavaan työhön tai ainakin sen mahdollistaviin katto- ja verkostojärjestöihin. Vaikuttaminen ja edunvalvonta eivät ole tällä hetkellä vallanpitäjien suosiossa.
Olen usein muistityössä siteerannut Tove Janssonin mainiota ajatusta siitä, että jos on olemassa joku, josta ei koskaan puhuta ja jolle ei koskaan puhuta, tämän täytyy varmaan vähitellen hävitä olemattomiin. Hänhän ei tohdi uskoa olevansa olemassa.
Siksi me järjestöt olemme olemassa. Että jokainen tulisi kohdatuksi ja kohtaamisista syntynyt tieto kanavoituisi vaikuttamisen kautta eteenpäin. Että yhteiskuntamme muuttuisi sosiaalisesti oikeudenmukaisemmaksi jokaiselle asukkaalle.
Muutos voi olla myös mahdollisuus, polku johonkin uuteen.
Siihen tarvitaan meidän kaikkien yhteistyötä.
Maarit